Se on ilmapallo

Eilen illalla tuli mieleen hassu tapaus kesältä ( tosin silloin se ei kyllä paljon naurattanut)... Olimme Ennin kanssa käymässä siskoni perheen, eli ennin kummien luona ja Enni sai siellä päähänsä piirtää punaisella vahaliidulla kummien keittiön seinään...
Enni oli ihan hiljaa rauhassa piirrellyt, eikä meistä kukaan ollut huomannut mitään.. Vasta kun suunnittelin, että alamme pistämään tavaroita kasaan, että päästään lähtemään kotiin päin, niin kummitäti huomasi keittiössä olleen taideteoksen ja kysyi: Apua, kuka tänne seinään on piirtänyt?

O-ou.......!

Enni sen on pakko ollut olla, koska serkkutyttö E oli liian lyhyt tuon kokoisen piirrustuksen tekijäksi. Joten pyysin Ennin keittiöön ja kysyin tiukan näköisenä ja totisella äänellä, että: Enni, mikä tämä on??
Siihen enni vastaa käsillään suuresti elehtien ja piirrustusta "sivellen", että: se on Ilmapallo. En saa tähän mitenkään sitä taiteiljamaista fiilistä, joka siinä tilanteessa Ennillä selittäessään oli :D Mutta voi luoja, eihän siinä pokka meinannut pitää- oli pakko hetkeksi kääntyä pois päin pidättelemään naurua, vaikka hävetti niin paljon, että tunsin vain punan nousevan kasvoille..

Tilanne hoidettiin pitämällä pieni puhuttelu Ennille, ettei seiniin todellakaan saa piirtää. Siskoni yritti putsata seinää, kun me jo melkein luikittiin oven raosta rappukäytävään ja autolle... :D Ei nyt ihan, mutta aika nopeasti tuli pienen seinänputsausyrityksen jälkeen lähdettyä..
 :)

 

Pahoittelen edelleenkin tapahtunutta L & P!  <3

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille :)

-J

Kaunis päivä

Eilen oli niin hieno päivä, että vietettiin se melkein kokonaan ulkona. Käytiin kaikki yhdessä lenkittämässä koiraa, kerättiin maahan pudonneet omput omppupuiden alta, tehtiin hiekkakakkuja, kiivettiin puuhun ja iltapäivällä mentiin viellä leikkipuistoon ja samalla poikettiin Perinnekylässä. Tällaisia päiviä lisää kiitos!

Näimme hattivattejakin eli Hattiaisia, kuten Enni sanoi :)

Ja mikäs siellä näkyy? Joku oli rakentanut lapsilleen muumitalo-leikkimökin, johon enni olisi kovasti halunnut mennä...

Ja tää keltainen talo muistuttaa mun mielestä ihan Peppi Pitkätossun Huvikumpua :) Ollaankohan  luettu liikaa satuja, kun maisemat alkaa muistuttaan satumaailmaa- tai sit mun pää alkaa pahasti pehmenemään :D

Leikkipuistossa. Vaikka siellä oli vain tämä kiipeilyteline-liukumäki, kaksi keinua ja kiikkuheppa, niin Enniä ei olisi saanut millään pois puistosta :)

Perinnepuistossa... Vanha maalaispiha oli ihana! Siellä oli pikku aitta, navetta, pirtti ja joku-vissiin viljan kuivaus aitta tms... En tiedä miten mä niin tykkään tollaisista jutuista, mutta ne vaan huokuu jotenkin ihanaa vanhaa aikaa :)

 Onneksi me tosiaan käytettiin eilinen tosi hyvin, sillä tänään ei ole eilisestä nätistä päivästä ollut tietoakaan.. Puut painuu tuulessa kaksinkerroin ja vettä tihuttaa -.-

Se on syksy nyt, joten hyvää syksyä kaikille :)

-J

Pottailua

Miten vaikeaa voi olla lapsen opettaminen kuivaksi? Olen yrittänyt sitä koko kesän ja tulos on sellainen, että Enni osaa käydä potalla jos ei ole mitään housuja jalassa. Silloin ei tule vahinkoja ja juoksee potalle, vaikka olisi leikit pahasti kesken. Mutta jos on edes ne pikkarit, niin pissa tulee takuu varmasti housuun... -.-  Enni on jopa ihan sanonut, että pikkarit pitää laittaa jalkaan ja niihin pitää pissata. Huoh...

pottakirjassa on innostavia kuvia pottailuun, mutta....

Olen kateellisena seurannut siskoni lapsen oppimista. He eivät ole enää hetkeen käyttäneet vaippaa, muuta kuin yöllä! Tytöllä on siis ikää vuosi ja 9 kuukautta!  L kertoi, että tyttö oli ollut eräänä päivänä kovasti ja äänekkäästi vaippaa vastaan, joten potta oli tullut kuvioihin. Matot rullalle ja pari päivää vahinkopissojen perässä luuttuamisen seurauksena on, että tyttö sanoo: Äkkiä potalle! Kauppareissut, puistoilut ynnämuut menee ilman vaippaa- jopa automatkat!
Meillä kun taas on koko kesän saanut pestä pissasia ja kakkasia vaatteita- jopa monta kertaa päivässä... Pistin jopa potan kaappiin pariksi päiväksi ja pidettiin sitten sitä vaippaa. Ajattelin, että Enni tajuaisi kuinka epämukava se märkä vaippa sitten on. Mutta eipä ollut juurikaan mitään vaikutusta sillä.
On yritetty kaikilla keinoilla, joita vaan keksin... Tarrapalkinnoilla, yhdellä pienellä namilla tai jollain muulla erikoisella ja kivalla toiminnalla( vaikka, että piirretään tai väritetään tai askarrellaan yhdessä) onnistuneen potalla käynnin jälkeen. Olen yrittänyt kannustaa ja kehua, olla esimerkkinä, olla seurana ( kerran istuin Ennin kanssa vessassa jakkaralla kahvikupin kanssa :D ), mutta ei. Enni vaan pidättelee, kunnes tulee housuun. Tuntuu, että mun elämä on alkanut pyöriä aivan liikaa nyt tän asian ympärillä. Joo, ei sais stressata tällaisesta asiasta, kyllä se viimeistään kouluun mennessä osaa (toivottavasti) käydä vessassa :) Mutta silti....

Eilen kun käytiin Hämeenlinnassa siskoni ja siskontytön kanssa kaupoilla, niin ostettiin Ennin kanssa uudet hienot pikkarit, joissa on palloja ja rimpsuja. Toivon, että niillä nyt onnistuttaisiin... Tänään, kun pistin ne Ennille, niin painotin sitä, että näihin ei saa pissata eikä kakata. Muuten ne viedään takaisin kauppaan, johon Enni yllättäen sanoikin, että : eipäs viedä!

Nyt kaikilta peukut ja varpaat pystyyn ja ristiin, että tämä nyt viimeinkin onnistuisi! :)

-J

p.s Nyt Enni tunkee pyllypyyhkeitä housuihinsa ja kun kysyin, että mitä sinä oikein teet, niin Enni vastasi: minun pitää mennä kouluun. Ja tunki toisenkin pllypyyhkeen housuihinsa... :D

RRAAAAAAA!!!

Meillä oli illalla käymässä pieni ja villi tiikeri! Hui! :D Voi miten suunnattoman iloiseksi voi pienen ihmisen saada <3 Enni oli ensin itse kiivennyt keittiössä apupöydälle ja hakenut kasvomaalit... Hän halusi, että maalataan Pipsa possu ja Jyri possu, mutta kun ehdotin tiikerin kasvoja, niin silmät oikein loistivat!" Jooo!".  Todella hienosti oli (melkein koko ajan) paikoillaan, että saatiin jonkinlainen tiikeri maalattua. Lopputulos taisi miellyttää paljonkin, koska tiikeri ihan villiintyi ja karjui RRAAA RAAA!!!! ja juoksenteli ympäri olohuonetta ja kiipeili sohvalle ja nojatuolille :D

ja irvistelystä saa kiittää kummitätiä, joka Skypen kautta opetti tämän jalon taidon ;D

Nyt tiikeri on kesytetty ja se nukkuu leveästi äitin peiton alla :) Zzzz..

-J

Viikon värikkäimmät

Pahoittelen, että on taas vierähtänyt hetki, ettei täällä ole tapahtunut mitään... Mutta päivissä on tapahtunut jotenkin niin paljon, ettei enää illalla ole todellakaan jaksanut avata läppäriä (ja ollaan kaikki oltu kipeenä :/ ).
Nyt laitankin sitten taas kuulumisia pidemmältä ajalta :)Tuntihan siinä melkein menikin ja kahvi jäähtyi kuppiin moneen kertaan, että sai kuvat siirrettyä puhelimesta koneelle, katsottua kaikki läpi ja poistettua epäonnistuneet ja laitettua tänne tulevat kuvat kivoihin "kehyksiin"... Viikkoon on kuulunut vauhtia, touhua, uhmaa, retkiä, illanviettoa rakkaan ystävän kanssa ja räkätautia... :)

Love is in the air! Mun uudet ihanat isot korit
(tää kuva on muuten ihan testimielessä tehty puhelimeen ladatulla muokkausohjelmalla, toivottavasti näyttää hyvältä :) )

Viikon puuhia: pihalla juoksentelua, yllätetty jätskivaras ja ison koiran pieni lelu- kissan pallo :D

Tein Ennille trikoopipon :) Onnistui yllättävän hyvin tuollaisella 60-70-luvun salkkuompelukoneella :D 

Yhtenä päivänä Enni oli hiippaillut pakastimen luo, ottanut jäätelön sieltä, sulkenut pakastimen oven ja repinyt  käärepaperin jätskin päältä. Nätisti oli mennyt vielä keittiön tuolille istumaan ja kun yllätin hänet jätski suussa, niin hän kysyi iloisesti: Otatko sinä äiti kahvia? <3 On se jo vaan niin iso tyttö.

Retkellä museorautatien radalla.

Mentiin koiran kanssa pitkä lenkki museorautatien raiteiden viertä vievää polkua pitkin. Päivä oli tosi kaunis (kuten nytkin, eli postauksen jälkeen äkkiä ulos, kun kerrankin taivas on taas sininen) ja näin yhden niin "täydellisen" kärpässienen, että oli pysähdyttävä kyykkimään ojaan ja yritettävä pysyä pystyssä samalla kun koira haistaa jotain mielenkiintoista radan toisella puolella.... -.-

Viikonloppuna olin ystäväni M:n luona ja tehtiin aivan ihanaa salaattia! Isäni oli vinkannut hyvän reseptin ja muokkasimme sitä pikkaisen ja lopputuloksena oli kielen mennessään vievä kana-halloumisalaatti paistettujen punasipulin renkaiden kera. NAAAM! Lisäksi Ranskalaista valkkaria M:n edessä olevan Pariisin reissun kunniaksi :) Ilta oli aivan loistava ja seura oli loistavaa- tuli aamun pikkutunneille asti tanssittua ja naurettua niin, että seuraavana päivänä oli lihakset oli ihan kipeinä :) Kiitos vielä M! <3 Erityisesti tästä uudesta ihanasta tukasta!


Hyvää syksyä kaikille :)
-J