Kävipä tänä iltana niin,että kun olin menossa suihkuun, niin kuulin kauhean kolahduksen- juuri sellaisen, kuin joku olisi kaatunut... Jähmetyin niille sijoilleni hetkeksi ja kuulin vaimeasti jotain huutoa... Pistin (kunnon naapuri kyttääjänä) korvan kylpyhuoneen kaakeleita vasten ja silloin kuulin hyvin selvästi sen. Vanhan miehen äänen: apua, auttakaa! Kylmä hiki nousi kauttaaltaan ja hetken odotin ja kuuntelin tilannetta... Tiesin naapurissani ja yläkerrassa asuvan vanhempia ihmisiä (n. ehkä 70+), mutta myös tiesin, ettei yksinäistä vanhaa miestä tässä rapussa asu. Kuulin uudestaan kolinaa- aivan kuin joku olisi todellakin paukuttanut seinään jollain samalla huutaen apua... Äkkiä hain olohuoneesta sydän tykyttäen kännykän ja soitin hätäkeskukseen. Kerroin mitä kuulin ja etten tiedä mikä tilanne on, mutten voinut olla soittamattakaan. Hälytyskeskuksesta pistettiin tulemaan poliisit tarkastamaan tilanne ja paikantamaan, mistä ääni tuli.
Hetken kuluttua poliisit soittivat minulle ja menin päästämään heidät alaovesta sisälle. Päästin heidät kuuntelemaan kolinaa kylppäristäni (samalla pyysin tulemaan hiljaa, ettei Enni herää :) ). Toinen heistä jäi käytävään kuuntelemaan. Kolinaa kuului taas, juuri sellaista tasaista, huomiota herättävää pauketta...(Ei sellaista jota myös välillä kuuluu ;D ) Poliisin ilme vakavoitui, kun huomasi, etten ollut ihan tavallista meteliä panikoinut...
He pimpottivat ovea, josta olivat varmoja että se kuului. Samalla, kun jäin ovelle katsomaan, että onko kaikki hyvin, niin tämä "naapurin rouva" tuleekin alas hissin luokse. Näen hänet ja sanon hänelle, että teillä on vissiin kaaduttu, tai ainakin vanha mies huutaa apua. Hän katsahtaa muhun ja tilaa tyynen rauhallisena hissin ja menee omaan kerrokseensa.
Samalla, kun hän kävelee oman kotiovensa luokse ja näkee poliisit, niin kysyy, että keitäs te oikein olette ja millä asialla?... Poliisit vaan sanoo, että naapurit soittaa, jos tarvii ja että teillä on varmaan kaaduttu. Rouva avaa oven ja kiljaisee että: Ootko sä kaatunu ( tosi närkästyneen kuuloisesti). Mies vastaa tosi turhautuneen ja vihaisen kuuloisena : Oon!
No munhan oli saatava tupakki siinä tilanteessa, kun sydän tykytti edelleen niin paljon. Samalla poliisit tulivat pois, kun olin alaovella hermohenkosia vetämässä pikkasen järkyttyneenä ja sanoivat, että tilanne on kunnossa, eikä mitään hätää sielä ollut. Mies oli tosiaan kaatunut ja kolisteli tuolilla, kun oli yksin kotona ja peloissaan.
Sen jälkeen täykkärit meni vähän ohi, kun jotenkin jäin miettimään sitä tilannetta... Mun on ehkä pakko soittaa huomenna omille iso- ja isoiso vanhemmille ja mentävä käymään joku päivä. Koskaan ei tiedä milloin sattuu jotain. Mitä jos kukaan ei ole silloin auttamassa tai kuule avun huutoja- siis yleensäkin jos jotain sattuisi jollekin...
Mua olis niin jäänyt kaivelemaan, jos en olis soittanut, enkä varmasti olisi saanut unta monena yönä... Mutta onneksi ei ollut sattunut mitään vakavaa.
Olkaa yhteydessä läheisiinne, varsinkin niihin vanhimpiin. He ovat varmasti iloisia lyhyestäkin puhelusta. Niin ja olkaa "vähän" naapuri kyyliä, eli välittäkää siitä mitä naapurustossa tapahtuu.
Tällaista vielä tänään, mutta oli ihan pakko saada "purettua" tämä tilanne jotenkin.
Positiivisella mielellä kuitenkin nyt hyvät yöt :)
-J