lauantai 10. marraskuuta 2012

25 vuotta- eikä suotta

kaikkialla kimmelsi niin kauniisti, kuin timantteja olisi ripoteltu ympäriinsä
Aamulla heräsin äitipuoleni onnitteluviestiin ja melkein heti sen perään isäni onnittelupuheluun. Tänään oli syntymäpäiväni :) Ennikin puolestaan tuhahteli väärällä jalallaan noustuaan äidille: onnea...... En halua syödä aamupalaa.

He he

Kello eteni ja odotin siskoani ja hänen tyttöään (minun kummityttöäni) sekä äitiäni synttärikahville ja -kakulle. Olimme sopineet, että he tulevat 11 aikoihin. Joskus kympin tienoilla kävin tupakilla ja tullessani sisään, huomasin Ennin ajatelleen , että äitin pitää kyllä vielä imuroida ennen kun vieraat tulevat... Eli toisin sanoen Enni oli käynyt hakemassa leivontakaapista nomparellipurkin ja kaatanut puolet siitä olohuoneen sohvalle ja -lattialle.............. -.- kiitos ja imuri esiin, ennen kuin enni on nuollut koko sohvan pikkuruisia nomparellipalloja pyydystäessään :D

"Vieraiden" tultua söimme ja pistimme kahvit tippumaan. Lapset odottivat kakkua eniten ja pitihän minun pistää kakkuni päälle yksi kynttiläkin neljännes vuosisadan kunniaksi! :)
Sitten oli sen kakun syömisen vuoro- Eniten lapsia himottivat suklaasuukot ja niiden hienon kultaiset käärefoliot :D Niiden syöminen oli kyllä näkemisen arvoista. Jos se ei onnistunut sievästi haukaten, niin aina sen kädessä lämmenneen ja litistyneen ja sulaneen suukon voi tiputtaa lautaselle ja nuolla suoraan siitä- oi kuinka helppoa, omituisia nuo aikuiset, kun eivät tätä keksineet!
Huomatkaa Ennin katse Sacher-leivoksia ja suukkoja kohtaan... :D
Päivään mahtui ihania lahjoja, puheluja, viestejä, makuja, muisteluja, lasten riemun kiljahduksia ja heidän leikkejä, juoksemisia ja höpöttelyiden kuuntelemista ja piiri pieni pyöriin tanssahtelua :D "onko pissa hätä" kysymystä unohtamatta( joka välissä lapsosilta kysellen) :)

Huomenna sitten lähdetään hakemaan viimeiset tavarat asunnostani.  

Ihanaa.

Olen uudelleen rakastunut <3

-J
ps. " tuletteko ensiviikollakin äitin syntymäpäivä juhliin?" :D Enni kysyi mummilta ja L:lta heidän tekiessä kotiin lähtöä  :) 
Niin ja olihan Ennin hyvin vaikea käsittää sekin, että L:n masussa kasvaa vauva eikä se ollutkaan syönyt nukkea ruoaksi.. Enni siis niin päätteli, kun L kielsi menemästä polvillaan mahansa päälle, kun sielä on se vauva, johon Enni oli tokaissut: sinähän söit ruokaa, ei nukkea voi syödä. 
Ja oli se "Jorma" nukke käytävä piilottamassa vaivihkaa, ettei kummitäti vaan syö sitä :D 
Hauskoja nämä lasten oivallukset! :D









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti